Sauna Open Airin avauspäivänä Järviradion haastatteluun saapui legendaarisen Helloween-bändin alkuperäisjäsen, kitaristi Michael Weikath.

Suomalaiset, hurjat ja äänekkäät fanit miellyttävät Michaelia kovasti:
- Olemme ennenkin konsertoineet Suomessa ja on aina miellyttävää olla täällä, Weikath kertoo.

Suomalainen vierailijabändi oli hyvä valinta

Suomalainen Stratovarius on ollut vierailevana bändinä joillakin Helloweenin keikoilla. Michael toteaa, että kummallakin bändillä on omat faninsa, ja jotkut pitävät toki myös molemmista. Yhteisten keikkojen myötä Michael on tutustunut myös Statovariuksen porukkaan, ja he saavatkin Helloweenin kitaristilta kovasti kehuja.

- Jos ei olisi päätetty kysyä heitä mukaan, ja jos he eivät olisi tarjousta hyväksyneet, emme olisi myöskään tavanneet näitä hienoja ihmisiä. Tätä kautta opimme tuntemaan toisemme erittäin hyvin, Michael kertoo.

Michaelin mukaan Stratovarius on erittäin taitava bändi, ja Michael löytääkin paljon yhtäläisyyksiä Helloweenin ja Stratovariuksen väliltä:

- Olemme miettineet, että ehkäpä taivaassa on mallipohja melodista metallia soittavia bändejä varten – täytyy olla tietyntyyppisiä henkilöitä samassa bändissä, jotta syntyy jotain Helloweenin tai Stratovariuksen kaltaista. Kaikki on hyvin samanlaista, Weikath pohdiskelee.

Kaikki on muuttunut, mutta Helloween mukautuu

Bändi aloitti 80-luvun puolivälissä, jonka jälkeen kaikki on muuttunut – tosin joillakin keikoilla näkee vielä kasarityyliin pukeutuneita faneja, joiden Michael epäilee saaneen vanhemmiltansa rockvaikutteita…

- Ehkäpä heidän vanhempansa ovat kertoneet kuinka pukeutua, tai ehkä he ovat nähneet  nettisivuilla kuvia siitä, millaisia fanit 80-luvulla olivat. Vanhat ajat ovat tulossa takaisin, se on tavallaan aika hurjaa, Weikath sanoo.

Helloween on päästänyt musiikkiinsa myös moderneja vaikutteita, jotta he voisivat esiintyä edelleen nykyfestareilla. Modernisoitumisen hyväksyminen otti aikansa, mutta nyt Michael on tyytyväinen tilanteeseen – nostalginen tyyli voi säilyä avomielisemmän nykyaikaisen otteen rinnalla ja tätä hän pitää hyvänä asiana.

Helloweenin Michael Weikath kuvailee bändin uutta Seven Sinners-albumia rajuksi ja brutaaliksi, mutta se jatkaa kuitenkin samassa linjassa edellisen Gambling with the Devil-albumin kanssa.

- Gabling with the Devil miellytti faneja, ja Seven Sinners vaikuttaa vieläkin paremmalta. Tuotanto on erittäin tasokasta ja kokonaisuuskin on hyvä, Michael myhäilee tyytyväisenä.

Netti toimii suosion mittarina

Myös Internet on alkanut vaikuttamaan muusikoiden arkeen. Helloween julkaisi tuoreimman albuminsa etukäteen MySpacessa, miksi tällaiseen ratkaisuun sitten päädyttiin?

- Kun musiikkia ladataan piraattipalvelusta, latausten määrästä ei saada mitään tietoa. Levy-yhtiö ajatteli, että tällä tavalla saadaan ainakin tietoon, kuinka paljon kappaleita on kuunneltu. Heille tämä on hyvä mittari siitä, onko Helloween tyydyttävä tuote, Weikath kertoo.

- Minusta tämä on hyvä asia, kun fanit saavat jotain ilmaiseksi. Toki toivon, että he sen jälkeen ostavat levyn, tai lataavat sen vaikkapa iTunesista. Jos kappaleita joka tapauksessa piratisoidaan, niin eikö niitä voisi yhtä hyvin tarjota laillisesti bändin MySpace-sivunkin kautta, Michael Weikath toteaa.

Levymyynnin laskeminen kuitenkin huolettaa kitaristia kovasti:

- Kaikki artistit saavat myytyä enää vain viidenneksen levyjä aiempaan verrattuna, ja se on paha juttu. Jos tämä tapahtuu nuorelle bändille, he eivät välttämättä koskaan pääse urallaan pitkälle, etkä tulee koskaan kuulemaan tällaista bändiä. Silloin menetät joitakin mahtavia juttuja, jotka voisivat tapahtua tulevaisuudessa. Hyvä tuotanto ja hyvältä kuulostava levy vaativat rahaa, eikä bändillä välttämättä olisikaan varaa uran luomiseen. Piratismi ei ole kivaa kenellekään, Weikath muistuttaa.

Kuuntele koko radiohaastattelu:

Costello Hautamäeltä löytyy kokemusta rock-piireistä jo vuosikymmenien ajalta. Mutta mitä rock hänelle henkilökohtaisesti merkitsee?

- No kyl rockmusiikki on viimeset vuodet tarkottanu sitä, että tätä ollaan tehty ammatiksi, eli ollaan siirrytty ammattilaisliigaan. Mutta kyllä se on ihan pienestä pojasta lähtien merkinnyt paljon. Ihan jostain -73-74 -vuodesta kun jotain ekoja Hurriganesin levyjä kuuli, niin kyllä se kolahti niin lujaa, että samalla tiellä ollaan vieläkin. Ja jos ajattelee rockmusiikkia yleensä, niin on se ainakin pelastanut mut urheilulta jos ei muuta, Costello kertoo pientä hymyä äänessään.

Hurriganes jo tulikin esille, mutta mitkä bändit ovat kaiken kaikkiaan olleet suurimmat vaikuttajat Costellon rock-uralla?

- No suomessa oli vuosina -73-74 niin pieni tarjonta, että kyllä se Hurriganes, Hullu-Jussi ja Hector aiheuttivat semmosen kutinan tonne jonnekin selkäytimeen, että halus myös itsekin osallistua tommoseen musiikintekoon. Siis ne taidothan olivat todella vaatimattomat siihen aikaan tietysti. Mitä nyt broidin vanhalla kitaralla, missä ei varmaan ollut kaikkia kieliäkään, koitettiin rämpytellä jotain ja olla kuin Hurriganes. Että semmosta hyvin pikkupoikamaista leikittelyä se oli kaikki mistä tämä alko.

Kuinka paljon rockmusiikin tekeminen sitten vaatii synnynnäistä lahjakkuutta vai onko kyseessä enemmänkin tahtokysymys; jos tahtoa riittää tarpeeksi, niin mikä tahansa on mahdollista?

- Kyllä mä väitän näin. Ilman muuta. Mutta se, että pääseekö kitaristina jonnekin tonne niinku Alexi Laiho -tasolle, niin se on sitten jo varmaan lahjoista kiinni. Mutta kyllä sä tollaset ihan perustaidot rock’n'roll -bändissä soittamiseen pystyt kyllä helpostikin saamaan.

Costello Hautamäellä tosiaan on takanaan jo jonkinverran kokemusta musiikkialalta ja hän on nähnyt rockmusiikin eri vaiheita. Onko rock muuttunut merkittävästi -70 -luvulta tähän päivään mennessä, ja jos on, niin millä tavalla?

- Rock ei sinänsä oo muuttunu siitä alkuasetelmasta, että otetaan basso, rummut, kitara ja joku laulaa ja sitten ruvetaan paiskoo meneen. Mutta jos miettii, että mikä on sitten muuttunut, niin kyllä on muuttunut tietysti positiivisella puolella juuri tämä kaikki HIM:n, Rasmuksen ja Children of Bodomin saama iso kansainvälinen menestys, mikä on kyl hienoa. Kyllähän sitä on aina haettu -70, -80 ja -90 -luvuillakin, mutta kukaan ei sitä kultajyvää löytänyt. Ja se on se hienoin muutos. Ja sitten se, että rock on saatu pois tuolta tanssilavoilta. -70 ja -80 -luvuillahan soitettiin ihan tavallisilla tanssilavoilla. Seinän toisella puolella soitti humppabändi ja toisella puolella soitti rokkibändi. Nyt sitten on nämä tämmöset tanssibändit otettu pois näistä rockpiireistä. Rokkibändit käy ihan omilla keikoillaan ja aika paljon tollasia hotellien yökerhoja, ravintoiloita ja rockklubeja on tullut. Se on hienoa.

Myös musiikin kaupallistumisesta puhutaan aika ajoin, mutta onko rock kaupallistunut nykypäivänä liikaa ja missä menee rockmusiikin liiallisen kaupallistumisen raja? Vai onko sellaista edes?

- No mul on tietysti sellanen lähtökohta, että kun ensimmäinen bändi oli punkbändi nimeltään Sensuuri, niin siinä tietysti se asenne oli semmonen, että kaupallisuus on kamalaa ja oltiin anarkistisia ja arvosteltiin yhteiskuntaa. Ja kaikkea tämmöstä kaupallisuutta vastaan jopa hyökättiin. Kyllähän se on kaupallistunu ja hirveetähän se on. Ja  se on harmi, että se on menny siihen suuntaan. Ja mä tarkotan tällä sitä, että sellaset bändit, joilla ei ois ihan niin kaupallista mahdollisuutta menestyä, eivät pääse levyttämään. Elikkä jos sä teet siihen malliin poikkitaiteellista musaa ja muuta, niin se on harmi että levy-yhtiöt kääntää selkänsä sulle siinä vaiheessa.

Osa levy-yhtiöistä on sitten ilmeisestikin ainakin nykypäivänä hieman ahneita?

- No joo, kaiken maailman kvartaalitalouksineen ja muineen. Se on sääli, mutta mä luulen et se on ohimenevä ilmiö. Nykyään cd-levyjen tekeminen on halpaa ja kun tulee nämä uudet pienet levy-yhtiöt, jotka sitten kasvaa isoiksi, niin toivottavasti ne on sitten enemmän laaja-alaisempia tämän julkaisupolitiikan kanssa. Mutta meneekö siihen vielä kymmenen vuotta vai meneekö siihen 5 vuotta? Mä näin sillon punkin nousun kaikkine omakustanne-levyineen, omakustanne- ja pienlehtineen ja oli kaikenmaailman rokkilehtiä joita tehtiin valokopiokoneilla. Kyl varmaan jossain vaiheessa taas semmonen tulee uudestaan. Mutta sen verran vielä, että kun nuo isot levy-yhtiöt on monikansallisia nykyään ja hyviä pieniä suomalaisia levymerkkejä on myyty isoille ulkomaalaisille omistajille, niin kyllä siinä valitettavasti tulee mukanaan toi kaupallisuus ja kvartaalitalous.

Kaupallisuudesta kun puhutaan, niin eihän raha paha asia ole bändille, vaan tottahan toki ammattimuusikot työstään tarvitsevat rahaa tullakseen toimeen. Niinkuin kaikki muutkin työtä tekevät ihmiset.

- Siis siinä vaiheessa kun ruvetaan pistämään hiuslakkaa päähän taikka kajaalia silmiin sen takia, että levy myis enemmän, niin silloin ollaan jo väärillä jäljillä. Mutta jos sä teet sen ihan omaehtosesti, että sä haluat tuoda itteäs julki tämmösellä tavalla, niin se on ihan ok. Mutta jos sen kaupallisuuden ehdoilla ruvetaan tekemään asioita, niin se ei oo enää kovin rock.

Rockmusiikin yhteydessä varsinkin ennen vanhaan puhuttiin paljon käsitteestä sex, drugs and rock’n'roll. Kun nyt ajatellaan rock-musiikkia, niin kuuluuko kaksi ensin mainittua olennaisesti hommaan?

- Emmä niitä päihteitä kyllä laskis siihen mukaan. Se on tullu jostain kyllä ihan muualta varmaan, mutta tota… Kyllähän seksi ja rock’n'roll sopii mun mielestä todella hyvin yhteen. Huumeet ei. Emmää allekirjota tollasta sanontaa. Mut jos ois pelkkä sex and rock’n'roll, niin se ois hyvä.

Mutta kyllähän nyt muutama tuoppi olutta silloin tällöin kuuluu usean tavallisenkin ihmisen elämään, vaikkei rock-stara olisikaan.

- Joo, kyllähän se ois enemmän meikäläisen makuun tällanen sex, keskiolut and rock’n'roll. Se on ihan hyvä yhdistelmä.

Festarikesän alkupuolella järjestetyllä Sauna Open Air -festivaalilla soitti amerikkalainen rock-bändi Steel Panther. Bändi on tunnettu 80 -luvun heavy/rock -bändejä parodioivasta tyylistä ja bändi julistaa pilke silmäkulmassaan perinteistä sex, drugs and rock’n'roll asennetta. Rockkonttorin toimittajat istuivat pöydän ääreen bändin basistin Lexxi Foxxx:n ja rumpalin Stix Zadinian kanssa muutamaa tuntia ennen keikkaa. Haastattelussa jutellaan rockelämäntyylistä ja tietenkin tytöistä ja erityisesti suomalaiset naiset saavat kehuja. Haastattelussa sivutaan myös bändin tulevaa albumia, jonka tämän hetkisen nimenkin he paljastavat.

Tyypit esittelevät itsensä kohteliaasti haastattelun aluksi ja Stix kehuu Tampereen kaupunkia.

- Täytyy sanoa että teillä on erittäin upea kaupunki.

Pojat ihmettelivät kuinka Tampere lausutaan ja pienen opettelun jälkeen pojille välähtikin mieleen ensiksi Tom Perry ja sitten Tom Petty.

- Toivon että minunkin mukaani nimettäisiin kaupunki, Lexxi naurahtaa.

Jätetäänpä sitten Tom Petty sikseen ja yritetään jutella musiikista ja bändistä. Pojat selittävät omin sanoin mitä on Steel Panther. Pienen keskustelun jälkeen Lexxi saa puheenvuoron ensimmäisenä.

- Steel Panther on nimi, joka sanoo, että täältä tulee hevimetalli taas. Se on nimi jossa on eläimellisyyttä ja metallia. Kun ajattelet Steel Pantheria, ajattelet hevimetallia. Jotkut ihmiset ajattelevat että hevimetalli on paljolti erilaista kuin se oli 80 -luvulla. Ihmiset sanovat että Slayer on hevimetallia, ja kyllähän se onkin, mutta se on erilaista kuin meidän hevimetalli.

Myös Stix haluaa tuoda esille oman näkemyksensä.

- Olen sitä mieltä, että kaikki mitä Lexxi sanoi, on totta. Mutta haluaisin lisätä, että Steel Panther on kaikkea tuota ja paljon enemmän. Steel Panther ei ole vain bändi. Steel Panther on elämäntyyli. Steel Panther on sitä, miten me elämme. Steel Panther on sitä, miten te voitte elää.

No miten sitten eletään Steel Panther -tyylillä? Stix jatkaa.

- Voit ottaa asenteen, että antaa olla, en aio herätä aamulla, en halua mennä töihin. Antaa töiden olla, lähden ulos bilettämään. Haluan bilettää ja pitää hauskaa tyttöjen kanssa. Ja kun päätät tehdä niin ja tulee tunne että voi hyvä luoja, mitä minä teen, niin laita Steel Pantherin levy soimaan ja tunnet tekeväsi oikein. Sitä on Steel Panther.

No kuinka tämä touhu herrojen osalta alkoi, vai onko tietynlainen Steel Panther -tyyli ollut aina mukana?

- Tämä on sitä miten me elämme ja näin olemme eläneet aina. Useimmat meistä on joko potkittu pois koulusta tai olemme itse lopettaneet koulun. Emme kehota tekemään niin, koska haluamme teidän lapsien menevän kouluun jotta voitte tienata tarpeeksi rahaa ostaaksenne meidän levyn ja muuta fanikamaa, kehottaa Stix.

- Ja kun olette tienanneet tarpeeksi rahaa ostaaksenne levymme, lopettakaa sitten koulu ja etsikää strippari, lisää Lexxi.

- Kyllä, kun teillä on tarpeeksi rahaa, ostakaa kaikki meidän fanituotteet, hankkikaa lippu keikalle, ostakaa meidän levy ja lopettakaa ehdottomasti koulu ja etsikää strippari, komppaa Stix pilke silmäkulmassaan.

Tässä välissä tyypit intoutuvat kehumaan toisiaan fiksuksi ja herkän hetken päätteeksi läimäyttävät kädet yhteen ja haastattelu jatkuu.

Seuraavaksi puidaan hevimetallin nykypäivän tilaa. Vieläkö hevimetalli on elossa ja potkii persuksille?

- Luulenpa, että se tosiasia että me olemme täällä, kertoo kaiken, Stix vastaa. – Me olemme täällä, koska hevimetalli on hyvissä voimissa ja potkii rajusti. Soitamme tänään samalla lavalla kuin Kiss. Jos se ei kerro sinulle, että hevimetalli on elossa ja voi hyvin, niin en tiedä mikä kertoo.

- Annappa minun kertoa sinulle jotain, keskeyttää Lexxi. – Kun minä olin lapsi, kuuntelin Kissiä, ja minusta tuntuu että tuomme tänne Tampereellekin Kissin kanssa eilisen hevimetallia ja samalla me tuomme tänne myös nykypäivän hevimetallia. Tuomme jotakin takaisin. En tarkoita, että Kiss olisi menettänyt mitään, mutta me tuomme uusia metalli -kappaleita Tampereelle tänään. Ja olemme mielestäni tehneet onnistunutta työtä ja olemme erittäin onnekkaita ja kiitämme kaikkia tuesta.

Stix ryhtyy kaivamaan laukkuaan ja kertoo, että hänellä on meille yllätys. Hän vetää laukustaan kamerakännykän ja kertoo, että aikoo videokuvata meitä tekemässä haastattelua. Esittelemme itsemme videolle ja haastattelu jatkuu kameran edessä.

Kun katselee bändin albumin Feel The Steel:n biisilistaa, tulee mieleen ajatus, että mistä ideat biiseihin ovat lähtöisin. Onko kyseessä tosielämän juttuja vai fiktiivisiä tarinoita?

- Useimmat niistä ovat tosia, kommentoi Stix kuin apteekin hyllyltä. – Kappaleet ovat saaneet inspiraationsa oikeista tapahtumista. Kuten aasialaisista prostituoiduista, todella lihavista tytöistä, oikeista strippareista jne. Mutta kun ajattelet esimerkiksi Eyes of a Panther -nimistä laulua, niin eihän kenelläkään oikeasti ole pantterin silmiä…

Tästä Lexxi innostuu ja hehkuttaa nähneensä musiikkivideon, jossa miehellä oli pantterin silmät ja Stix valistaa häntä, että kyseessähän on tietysti erikoisefekti. Pienen hiljaisuuden ja epäuskoisen tuijottelun jälkeen haastattelu jatkuu ja Stix jatkaa siitä mihin jäi.

- Useimmat laulumme siis kertovat tosielämästä ja aidoista kokemuksista.

Puhe siirtyy naisiin ja tämä aihe ilmiselvästi miellyttää tyyppejä.

- En usko, että maailmassa on mitään mistä pitäisin enemmän kuin naisista… Paitsi eräs päihdyttävä aine.

Lexie lisää, että heidän uusi albuminsa on bilelevy ja kun saa naisia ja päihteitä, se on mahtavaa. Pojat keskustelevat jonkin aikaa keskenään päihteistä ja niiden vaikutuksista sänkypuuhiin, kunnes Stix jatkaa.

- Parhaat asiat, mitä voit saada syntymäpäivälahjaksi on tyttöjä, viagraa ja Steel Pantherin levy.

Suomalaiset naiset saavat tyypeiltä vilpittömät kehut. Kuulemma Los Angelesistakaan ei löydy vertaisia, vaikka pojat ovat aina kuvitelleet että heillä on seksikkäimmät tytöt.

- Kävin kävelyllä tänä aamuna ja huomasin, että täällä on erittäin kauniita naisia. Olemme Los Angelesista ja kuvittelemme että meillä on kuumimmat tytöt, mutta emmehän voi tietää sitä, koska emme matkustele tarpeeksi. Mutta voin kertoa, että täällä on kauniita naisia, Lexxi hehkuttaa.

Stix puolestaan kertoo olleensa hotellihuoneessaan koko ajan, eikä näin ollen ole ehtinyt katselemaan tyttöjä.

- Stix, voit olla ihan vapaasti huoneessasi. Sinun täytyy vain avata ikkuna ja katsoa ulos. Ei tarvitse mennä ulos jos sulla on krapula, ohjeistaa Lexxi ja Stix lupaakin tiirailla ikkunastaan Tampereen kaduille kun pääsee takaisin huoneeseensa.

Mutta mitäs bändillä on suunnitelmissa tulevaisuuden varalle?

- Olemme keskellä Steel Panther -myrskyä, kaikenlaista on menossa, aloittaa Stix. – Kun menemme kotiin, kierrämme Yhdysvalloissa ja työskentelemme seuraavan albumin parissa. Olemme nimenneet albumin… Hmm, en tiedä pitäisikö kertoa teille. Haluatteko saada hyvän skuupin? Stix tiedustelee ja pyytää meitä arvaamaan bändin seuraavan albumin nimen. Arvaukset eivät ihan kohdalleen osuneet, jolloin hän paljastaa albumin alustavan nimen.

- Olemme nimenneet sen alustavasti nimellä Sloppy Seconds. Kuvasimme myös pilottijakson Comedy Centralille ja pian tiedämme, saammeko oman televisiosarjan.

Keskustelu keskeytyy hetkeksi kun Lexxi huomaa Steel Pantherin t-paitoihin pukeutuneita ihmisiä hotellin aulassa. He miettivät pitäisikö heitä pyytää pöytään. Haastattelu kuitenkin jatkuu samalla porukalla.

Nyt kun tuli puheeksi televisio, niin otetaan aiheeksi musiikkivideot. Onko musiikkivideot kuinka tärkeä osa musiikkia? Stixillä on vastaus kysymykseen.

- Minun mielestäni musiikkivideot ovat tärkeitä useimmille bändeille. Meidän kaltaiselle bändille ne ovat tarpeellisia, jotta ihmiset näkevät kuinka hyvältä näytämme. Ulkonäkömme ja tyylimme takia videot kulkevat käsikkäin musiikin kanssa. Voit kuunnella kappaleitamme ja ne rokkaavat, mutta kun näet meidät soittamassa samoja kappaleita, ne rokkaavat kovemmin.

Lexxi on huolissaan siitä, että 80 -luvulla musiikkivideoilla oli paljon seksikkäitä tyttöjä, kun taas nykyään videoilla on pääosin vain äijiä.

- Me tuomme lisää seksikkäitä tyttöjä videoille, hän lupaa.

Bändi tekee musiikkivideot ajatuksella ja tunteella.

- Kun teemme videoa, se on on tarkasti suunniteltu. Myös näyttelijät valitaan tarkasti. Oletteko nähnyt Fat Girl -videon? Tiedättekö siinä olevan ison tytön? Hänet oli todella vaikea löytää, kertoo Stix.

No miten vaikea musiikkivideolle yleensä on löytää sopivia tyttöjä?

- Mitä suositumpia olemme, sitä helpompaa se on. Se on juuri niin kuin voitte kuvitella; tytöt kuulevat, että Steel Panther tekee videoa ja PAM!, ovella on jono tyttöjä. Se on aika siistiä. En voi valehdella, se on mielestäni helkkarin hienoa.

No se on helppo uskoa. Haastattelun lopuksi pojat lähettävät terveisiä bändin suomalaisille faneille. Kuuntele terveiset tästä:

Jyväskyläläinen Sampo-Ilmari Tuhkalehto on bändinsä kanssa mukana syksyllä käynnistyvällä Music Against Drugs -kiertueella. Myös uusi albumi valmistuu pikkuhiljaa.

Bändillä on riittänyt kesällä keikkoja ja Sampo-Ilmari onkin asiaan tyytyväinen.

- Joo tää on tosi makeeta. Tässä rokkitouhussa se biisien tekeminen on ehkä se ainoa sellanen taiteiluhetki. Keikat on ehkä enemmän sitä, että pääsee pitään hauskaa ja tapaamaan kuuntelijoita. Ainut raskas hetki on oikeastaan se kun vääntää niitä biisejä ja studiossa voi olla välillä vähä rankkaa, mutta keikkojen tekeminen on iha älyttömän hauskaa, koska sitten taas pääsee tapaamaan niitä ihmisiä, joille se musiikki merkitsee ja siitä saa ihan älyttömästi energiaa. Se on parasta tässä hommassa, eli keikkojen tekeminen.

Tuhkalehto on myös tiiviisti mukana Music Against Drugs -tapahtumissa ja sen myötä on luvassa myös kiertuetta ensi talvena.

- Kyllä, meillä on ihan tällanen Music Against Drugs -yhdistys ja meillä on siinä yhteistyökumppanina Youth Against Drugs, jolla on 20 vuoden historia nuorten päihdetyöstä. Keväällä pidimme tarkotuksella vähän taukoa, mutta Vaasan kaupunki ehdottomasti toivoi että sais koulujen viimeiselle viikolle Music Against Drugs -viikon ja sitte Music Against Drugs -tapahtuman päättäjäispäivälle. Varsinainen Music Against Drugs -kiertue sijoittuu kuitenkin ensi talveen ja käynnistyy syksyllä.

Music Against Drugs -kiertueella ollaan tärkeällä asialla näyttämässä esimerkkiä nuorille.

- Mun mielestä tärkeintä on tavallaan se, että näytetään, että voi olla tosi hauskaa ilman mitään päihteitä. On paljon nuoria, jotka ei oo tavallaan saanu sellasta mahdollisuutta, että kaikki kaverit oiskin jonain perjantaina oikeasti selvinpäin. Me annetaan se esimerkki, että on mahdollista pitää hauskaa ilman päihteitä. Sit me pyritään kyllä varomaan kaikenlaista paasaamista, koska paasaaminen yleensä kääntyy itteänsä vastaan, eikä sillä saavuteta sitä haluttua tulosta. Tärkeintä on että jengillä on rento meininki.

Keväällä bändiltä ilmestyi uusi single Routaa Raajoissa. Uusia singlelohkaisuja ja myös kokopitkää albumiakin on luvassa tulevaisuudessa.

- Tää oli ensimmäinen sinkkulohkaisu ja me äänitetään nyt tää kakkoslevy tällasissa sessioissa, eli ensimmäinen sessio on nyt ollut ja todennäköisesti kaikista sessioista tulee sit aina uus sinkku. Jokaisessa sessiossa tallennetaan vähä useampi määrä biisejä ja niistä sit yks lohkastaan sinkkuna. Ensimmäinen sessio tuotti tämän Routaa Raajoissa -sinkun.

Minkätyylistä levyä ja musiikkia Tuhkalehdolta on lupa odottaa tulevaisuudessa?

- Jos vertaa ensimmäisen levyn biiseihin, niin Routaa Raajoissa -biisissäkin ollaan selvästi menty musiikillisesti sellaseen yksinkertaisempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Ollaan jätetty ehkä vähän sellasia musiikillisia koruiluja hiukan pois ja mennään suorempaan ja tavallaan rouhivammin. Tos just poikien kans puhuttiin, että me soitettiin livenäkin tätä Routaa Raajoissa -biisiä ja yhtä toista biisiä, mitä ei vielä olla julkastu, ja me huomattiin että ne on tavallaan tosi tehokkaita ja rytiseviä. Juteltiin et täytyy kyl levylle tehä vähän muutakin, ei sen saa toisaalta olla liian yksipuolinen. Täytyy joku nättikin biisi yrittää tehä joukkoon, Sampo-Ilmari naureskelee.

Sampo-Ilmari kertoi haastattelussa myös siitä, mistä Tuhkalenhto -bändin kipinä sai alkunsa. Kuuntele tarina tästä:

Listietoa bändistä:
http://www.tuhkalehto.com

Laulusolisti Brian James asuu nykyään Suomessa ja omien sanojensa mukaan nauttii vuodenaikojen vaihtelusta. Mutta miten hän päätyi Suomeen ja Naked Idolin laulusolistiksi?

- Tulin Kanadasta Suomeen työn perässä ja kuten tarina yleensä menee, alunperin tyttö toi minut tänne. Tapasin muutamia hyviä kavereita ja teimme musiikkia. Muutama tyyppi oli perustamassa bändiä ja he etsivät kansainvälisen kuuloista laulajaa, eli jotakuta jonka äidinkieli on englanti. Vietimme muutamia jammailutuokioita ja yksi asia johti toiseen ja nyt ollaan jo noin kolmen vuoden ajan kirjoitettu kappaleita yhdessä ja “My Weakness” on meidän ensimmäinen esittely suurelle yleisölle.

Debyyttisingle My Weakness soi suomalaisilla radioasemilla ja bändin Myspace -sivuilla oli haastattelun aikaan jo yli puoli miljoona kävijää. Eli asiat ovat hyvällä mallilla?

- Se on ollut todellinen yllätys ja olemme kaikki vielä hiukan shokissa. Kaikki on tapahtunut todella nopeasti. Meitä soitetaan kaikkialla, teemme haastatteluja ja meidän Myspace -sivuilla taitaa olla viimeisen vuorokauden vieraillut ainakin 20000 uutta kävijää. Nämä ovat erittäin jännittäviä aikoja meille.

Naked Idol ei aio tietenkään jäädä vain yhden biisin bändiksi vaan he suunnittelevat jo toisen singlen ja kokonaisen albumin julkaisua.

- Meillä on paljon materiaalia mitä on syntynyt viimeisien vuosien aikana ja aiomme julkaista pian My Weakness:n perään uuden singlen. Koko albumin materiaali on periaatteessa jo valmiina; kaikki laulut on kirjoitettu ja olemme miksaamassa levyä parhaillaan. Levyn myötä lähdemme myös kiertueelle.

Aikooko bändi kiertää Suomen lisäksi myös muualla, esimerkiksi Kanadassa?

- Kanadassa varmasti, mutta luulen että aloitamme täältä kotikentältä, eli Suomesta. Meidän ensisijaiset fanimme ovat täällä ja olemmehan kuitenkin suomalainen bändi vaikka meillä onkin kanadalainen laulaja. Joten varmasti aloitamme täältä Suomesta ja katsotaan mitä sen jälkeen tapahtuu. Todennäköisesti ensin Eurooppaan ennen Pohjois-Amerikkaa.

Naked Idol kuulostaa erittäin kansainväliseltä bändiltä, joten varmasti myös ulkomaisten musiikkimarkkinoiden valloitus on suunnitelmissa.

- No luulen että se oli perustajajäsenten ajatuksena kun löysivät minut laulajaksi. He halusivat kansainväliseltä kuulostavan laulajan. Vaikka Suomessa on paljon hyviä bändejä, niin valitettavasti etenkin Pohjois-Amerikan yleisö on erittäin herkkää vieraalle aksentille. Vaikka on hyvää musiikkia, hyviä kappaleita ja hyviä tarinoita niin he ovat erittäin kriittisiä jos laulaja laulaa erilaisella aksentilla. Sen ei saisi olla niin, mutta niin se vain on. Se on yksi syy, miksi asiat saattavat olla helpompia minun ollessa laulajana.

Haastattelussa Brian James kertoi myös tarinaa My Weakness -kappaleen taustalta ja bändin nimen alkuperästä, sekä kuvaili bändin musiikillista tyyliä. Brian myös kertoi oman mielipiteensä television musiikki-formaateista kuten Idols ja X-factor. Kuuntele lisää tästä:

Apocalyptican uusi albumi 7^th Symphony julkaistaan näillä näkymin touko-kesäkuun vaihteessa. Albumin teossa on ollut mukana Toolin ja Queens Of The Stone Agen kanssa työskennellyt Joe Barresi sekä tuottaja Howard Benson.

Edellisen levyn tapaan myös tulevalla pitkäsoitolla kuullaan vierailevia laulajia. Apocalyptican Eicca Toppinen ei vielä uskalla paljastaa kaikkia kortteja, mutta jotain pientä vinkkiä hän kuitenkin antaa tulevasta.

”Viimeinen biisi on miksauksessa ja erittäin mielenkiintoinen levy on tulossa. Jonkun verran vierailijoita tulee olemaan; neljään biisiin on tulossa lauluvierailuja ja Dave Lombardo Slayeristä soittelee yhdessä biisissä rumpuja. Amerikkalaisvetoisesti mennään laulajilla ja hyviä rock-laulajia on tarjolla, on nais- ja miesääntä ja lisäksi on yksi ranskalainen raskaamman sarjan metallilaulaja mukana.”

Musiikillisesti tulevalla levyllä mennään hiukan eri linjoilla kuin aiemmin. Tällä kertaa muutkin bändin tyypit Eican lisäksi ovat olleet enemmän mukana biisien teossa. Mitä tulevalta levyltä voidaan sitten musiikillisesti odottaa? Kuuntele mitä Eicca kertoo tulevasta levystä:

Bändin 20 vuotiseen taipaleeseen mahtuu paljon menestystä, mutta myös vaikeita valintoja. Bändin kitaristi Dregen soitti aikoinaan myös Hellacopters –yhtyeessä, joka on sittemmin lopettanut toimintansa. Kun molemmat bändit alkoivat kerätä suurta menestystä, joutui Dregen tekemään valinnan näiden kahden bändin välillä. Lopulta hän valitsi jatkamisen Backyard Babiesin riveissä. Mutta onko mies nykyään tyytyväinen ratkaisuunsa?

”Se oli yksi vaikeimmista päätöksistä elämässäni. Se oli minulle iso ongelma, koska kyseessä on kaksi loistavaa bändiä. Mutta tämä tilanne toimii hyvin Hellacoptersille ja tämä toimii hyvin Backyard Babiesille, eli onnellinen loppu”, hän toteaa.

Tällä hetkellä takapihan babyt ovat kiertueella ja esiintyvät myös Suomessa 21.1. Tampereen Klubilla, 22.1. Turun Klubilla ja 23.1. Helsingin Tavastialla.

Yhtyeelle Suomi on tuttu maa, ovathan he vierailleet täällä lähes jokaisella kiertueellaan. Dregenin mukaan bändin alkutaipaleella heillä oli enemmän keikkoja Suomessa kuin Ruotsissa. Myös Suomalainen yleisö saa häneltä vilpittömät kehut.

“Olemme aina soittaneet ja tulemme aina soittamaan Suomessa kun olemme kiertueella. Itseasiassa Backyard Babiesin alkuaikoina meillä oli enemmän keikkoja Suomessa kuin Ruotsissa. Suomi on aina kohdellut meitä hyvin, meillä on aina ollut hyviä keikkoja ja yleisö on ollut fantastista.”

Mutta voittaako Suomalainen yleisö Ruotsalaiset? Ja mitä mieltä Dregen on useiden muiden bändien väitteistä, että Suomalainen yleisö on hullumpaa kuin muualla (siis ihan positiivisella tavalla).

Kuuntele pätkä haastattelusta:

Keikan jälkeen konttoristit astelivat Sparzanzan backstage-huoneeseen juttelemaan laulaja Fredin ja basisti Johanin kanssa. Juttelimme mm. uudesta albumista ja kauhuelokuvista sekä Ruotsin ja Suomen eroavaisuuksista musiikkiin ja yleisöön liittyen.

Saapuessamme bändin luokse, tyypit vaikuttivat pirteiltä ja hyväntuulisilta. Istahdimme sohvalle ja Johan kertoi alkuun kuulumisiaan keikan jälkeen.

“Erittäin hyvää kuuluu, soitimme juuri isolle yleisölle ja olen erittäin tyytyväinen.”

Sparzanza on vieraillut Suomessa useasti aiemminkin, miltä tuntuu taas olla Suomen kamaralla?

“On aina mukava soittaa Suomessa, yleisö on paljon parempaa kuin Ruotsissa ja täällä todella rakastetaan metallia. Ja tuntuu, että täällä rakastetaan myös melankoliaa, jota meillä on useissa biiseissä. Olette ehkä niin masentuneita ihmisiä täällä Suomessa, en tiedä” hän naurahtaa.

No onko metalli-skenessä Suomen ja Ruotsin välillä eroavaisuuksia?

“Luulen että on. Ruotsissa on parempia bändejä mutta Suomessa on parempi yleisö, se on suurin ero. En oikeastaan tykkää yhdestäkään Suomalaisesta bändistä… Tai on yksi josta pidän! En tiedä nimeä, mutta kuulin heidän soittavan kun olimme tekemässä soundcheckiä Turussa kerran.”

Suomalaiset fanit saavat Johanilta erityistä kunnioitusta ja kiitosta.

“He ovat mukavempia kuin Ruotsissa.”

Bändi ei ole aikaisemmin soittanut Sauna Open Air -festivaaleilla, mutta Suomessa he ovat ehtineet kiertää jo useaan otteeseen.

“Tämä on ensimmäinen kerta Sauna Open Air -festareilla. Olemme soittaneet aiemmin vain yhdellä festivaalilla Suomessa, Qstockissa Oulussa muutama vuosi sitten. Joten tämä on vasta toinen festivaalimme Suomessa. Olemme tehneet muutaman klubikietueen, ehkä joku 3-4 kiertuetta. Tämä on siis vasta toinen festivaalimme Suomessa ja tähän mennessä paras.”

No mikä on suurin ero klubi- ja festivaalikeikkojen välillä?

“No soundi on festari-lavoilla tietenkin huonompi, tänään toki oli aika hyvä soundi lavalla, en tiedä miltä se yleisöön kuulosti. Se on isoin ero.”

Johania nyppi Tampereella erityisesti erään toisen bändin touhut, jotka estivät heitä suorittamasta lavalla täydellistä soundcheckiä.

“Meidän piti tehdä soundcheck kahdeltatoista, mutta tänään esiintyy eräs toinen bändi illalla… En tiedä minkäniminen. Mo-mo-mo-motley-jotain… Mötley Crue ehkä? Joku hassu bändi yhdysvalloista.” Johan miettii sarkastiseen ja vitsailevaan sävyyn.

“Ja he luulevat olevansa… No, he ovat rock-tähtiä, joten he vievät kaiken ajan lavalla ja me voimme käyttää vain puolta lavaa ja se on syvältä. Mutta meillä oli ihan hyvä lava täällä tänään joka tapauksessa.”

Sparzanza julkaisi uuden albumin, In Voodoo Veritas, vuoden alkupuoliskolla. Antaa Johanin kertoa omin sanoin kyseistä levystä.

“Se on erittäin hyvä metalli-albumi ja kovin jonka olemme tehneet. Se on parhaiten tuotettu levymme ja biisit ovat parhaita mitä olemme koskaan tehneet. Kun kuuntelen vanhempia levyjämme, jokaisella on muutama biisi johon en ole täysin tyytyväinen; ne olisi voitu tehdä paremminkin. Tällä albumilla olen todella tyytyväinen jokaiseen kappaleeseen, jopa yhteen jota emme albumille laittaneet. Se julkaistaan jossain vaiheessa tulevaisuudessa 7 tuumaisena vinyylinä.”

Kun tuli nyt puhe vinyyleistä, niin nykyäänhän cd-levyt ovat yleisin julkaisu-muoto, mutta mistä johtuu että nykyään moni bändi julkaiseen myös vinyylilevyjä?

“Luulen että etenkin vanhemmat bändit, jotka ovat kasvaneet vinyylilevyjen aikoina, pitävät niistä. Luulen että lapset eivät nykyään edes tiedä, mikä vinyyli-levy on. Kun he saavat vinyyli-singlen käteensä, he ihmettelevät, että mikä helkkari tämä on.”

Miten tämä mahtuu muka cd-soittimeen?

“Juuri niin! Myös cd-levyjen suosio on laskussa, nettilataus on nykyään se juttu. Laulajamme Fred kysyi tänään yleisöltä, kuinka moni heistä on ostanut meidän albumin ja noin viisi kättä nousi pystyyn. Sitten hän kysyi, kuinka moni on ladannut sen netistä ja kaikki nostivat kätensä. Joten luulen että nettilataaminen on se tämän päivän juttu. Itse tykkään ostaa albumeita, saada kannet, nähdä kuvat, kiitoslistan ja kuka on tuottaja jne. Olen tavallaan musiikkinörtti, todennäköisestihän nuo tiedot saa myös internetistä, mutta itse tykkään lukea ne kannesta. Tykkään myös ostaa vinyylilevyjä, joissa on isot kannet jne. Paras levynkansi on varmasti Monster Magnetin Powertrip -albumissa. Se on siisti, vaikkakin todella huonosti tehty siihen nähden mitä voi tehdä nykyään kuvankäsittelyohjelmilla itse. Mutta on tosiaan siistiä lukea kaikki tiedot kannesta. Tupla-albumit ovat myös upeita ja vinyylilevyn parissa voi viettää tuntikausia vain katsellen ja haistellen  kansia”, Johan hehkuttaa vanhoja kunnon vinyylilevyjä.

Mutta palataanpa sitten takaisin Sparzanzan uuden In Voodoo Veritas levyn pariin. Millä tavalla tämä eroaa bändin aikaisemmista levyistä?

“No ensimmäinen albumimme oli oikeastaan kokoelma kolmesta eri demo-levystä, otimme parhaat biisit noilta demoilta ja teimme albumin Angels Of Vengeance. Nauhoitimme sen itse, joten se ei ihan paras ole. Hyviä biisejä, mutta ei niin hyvää tuotantoa. Sitten teimme toisen albumimme, Into The Sewers, oikeassa studiossa ja käytimme oikeaa tuottajaa ja se oli todella iso askel edellisestä albumista; parempi tuotanto, parempia biisejä ja kovempi. Kolmannella albumilla tuottajalla oli vielä suurempi osa tuottamisessa ja biiseissä ja otimme jälleen askeleen eteenpäin. Eli jokainen albumi on ollut todella suuri askel eteenpäin edellisestä ja ehkä kahdella viimeisimmällä albumilla, Banisher Of The Light ja In Voodoo Veritas, erot ovat kaikkein pienimmät. Mutta niidenkin välillä kuulee että yritämme kokoajan kehittyä ja olla enemmän metalli-bändi.”

In Voodoo Veritas -albumilta löytyvästä Methadream -biisistä on julkaistu musiikkivideo. Johan kertoo videosta ja sen tekemisestä.

“Biisi kertoo huumeista ja me halusimme, että videolla on mies joka makaa sängyllä ja näyttää tuskaiselta ja tuntee olonsa paskaksi. Löysimmekin siihen sopivan miehen Fredin avulla, joka on todella suuri kauhuelokuvien fani. Ruotsissa tehdään erittäin huonoja kauhuelokuvia mielestäni ja meikkaukset ovat huonoja. Löysimme kuitenkin tämän miehen videolle. Hän on Fredin kaveri ja hän on rumin tyyppi jonka olen ikinä eläessäni nähnyt. Hän ei syönyt ainakaan kahteen päivään ennen kuvauksia, koska halusimme hänen näyttävän nälkiintyneeltä. Emme itse kovin paljon osallistuneet kuvauksiin, paitsi tietysti silloin kun soitimme kameran edessä. Video on aika hyvä. Ensimmäinen versio oli aika raju, joka olisi saanut ihmisille liian pahan olon, joten meidän täytyi tehdä toinen versio saadaksemme se televisioon.”

Paikalla on myös bändin laulaja Fred, joka on kauhuelokuvien ystävä. Mitkä ovat hänen mielestään kolme parasta kauhuelokuvaa?

“Voi hyvänen aika, kolme parasta kauhuleffaa…? Day Of The Dead… My Bloody Valentine, vanha versio tietysti ja Halloween. Luulen että nämä ovat minun lempikauhuleffat.”

“Minun on The Shining”, Johan heittää ääntäen leffan nimen hauskasti suomalaisittain.

No Fred, mitä mieltä olet nykyään jo tavaksi muodostuneesta kauhuelokuvien uudelleen filmatisoinnista?

“Näin juuri tällä viikolla uuden version My Bloody Valentinesta ja se oli aika lailla syvältä, vanha versio on parempi. Friday 13th elokuvan uudelleenfilmatisointia en ole vielä nähnyt, mutta olen kuullut, että se on aika hyvä. Texas Chainsaw Massacre on myös aika hyvä, mutta alkuperäinen on tottakai parempi. On vain yksi leffa, jonka uudelleenfilmatisointi on parempi kuin alkuperäinen, ja se on Dawn Of the Dead. Kaikki muut uudet versiot ovat aikalailla syvältä.”

Kesän ajan pojat lupasivat kirjoittaa uusia biisejä tulevalle viidennelle albumille.

“Kirjoitamme biisejä tulevalle albumille joka on nimeltään… Ei. Emme me tiedä vielä”, Johan naurahtaa.

“In Suomi Veritas!”, huudahdaa Fred vierestä.

Kesällä Johan myös aikoo ottaa tietysti olutta ja ajella hänen uudella moottoripyörällään (toivottavasti ei samaan aikaan) ja Fred puolestaa aikoo päristellä hänen -70 vuosimallin Dodge Sharkerilla. Toivottavasti pojilla oli hauska kesä.

Bändi lupasi saapua Suomeen soittamaan jälleen talven aikana ja yhtye nähdäänkin Suomessa seuraavan kerran lokakuussa Salossa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Helsingissä, Turussa, Lahdessa, Jyväskylässä, Oulussa ja Seinäjoella.

Helsingin vampyyrit, The 69 Eyes, julkaisee uuden albuminsa Back In Blood Euroopassa 28. elokuuta. Saimme yhtyeen basistin Archie69:n kiinni suoraan levyn ennakkokuuntelutilaisuudesta Helsingistä, jossa oli kuulemma väkeä kiitettävästi ja muutenkin meininki kohdallaan. Juuri ennen haastattelua Archie69 ja muut bändin jäsenet olivat käyneet lavalla aloittamassa tilaisuuden.

- Kyllä vaan, käytiin skumpat juomassa ja laitettiin levy pyörimään. Täällä on jengiä tupa täynnä ja täällähän on meno hiffeimmillään tällä hetkellä. Justiin laitettiin levy pyörimään yleisön viihteeksi ja tässä diggaillaan ja hengaillaan ja tutustutaan toisiimme. Täällä on hauskaa.

No mitkä ovat tuoreet fiilikset nyt, kun levy ensimmäistä kertaa soi isolle yleisölle?

- No onhan se pitkän työn tulos, että se on nyt tässä kuultavissa. Sen eteen tehtiin paljon duunia ja mitä ennakkoon oon kuullut ihmisiltä palautetta, niin positiivista ja hyvää on ollut ja ollaan tosi tyytyväisiä tähän levyyn.

Back In Blood tosiaan julkaistaan Euroopassa elokuun lopussa. Pojat kävivät nauhoittamassa albumin rapakon toisella puolella.

- Kyllä joo, Los Angelesissa käytiin tekemässä äänitykset. Ensin tuottaja tuli suomeen meidän kanssa biisejä miettimään ja tehtiin ne täällä oikeastaan valmiiksi ja lähdettiin sitten Losiin ja äänitettiin se siellä loppuun.

Tuottajana levyllä on toiminut mm. Slayeria ja Monster Magnetia tuottanut ja Grammy-palkittu tuottaja Matt Hyde. Miten bändi päätyi yhteistyöhön kyseisen tyypin kanssa uusimman levyn tiimoilta?

- Kyllä se oli nämä bändit keiden kanssa hän on yhteistyötä tehnyt ja me haimme juuri tällaista soundia mitä hän on bändeille luonut. Hän oli meille niistä kaikista ketä tarjolla oli ehdottomasti se henkilö joka tähän hommaan haluttiin ja saatiin.

Minkälaista työskentely hänen kanssaan oli ja kuinka paljon se poikkesi aiempien levyjen työstämisestä?

- Kyllähän se sillä lailla poikkes, että ei niin hirveästi käytetty koneita ja studiokikkoja, vaan hän perusti asian siihen että tulkinta pitää löytyä ja biisit soitettiin alusta loppuun aina. Ja biiseissä pitää kuulua että bändi soittaa, eikä että koneilla on napsuteltu soinnut kohdalleen. Hän vannoo livesoundin nimeen.

Ensimmäinen singlelohkaisu Back In Blood -albumilta on nimeltään Dead Girls Are Easy. Biisi kuulostaa hieman jopa perinteikkäämmältä kitaravetoiselta rokilta mitä The 69 Eyes on aiemmin kuulostanut.

- Kyllä enemmän kitarat määrää tällä levyllä, siinä ei ehkä niin paljoa sitä syna-osastoa ole. Kyllä tämä kitaravoittoinen levy on ehdottomasti.

Kuinka hyvin tämä ensimmäinen single antaa suuntaa levyä kokonaisuudessaan ajatellen?

- Monipuolinen levyhän se kaikinpuolin on. Siinä on sitä vanhan liiton gootti-hyminääkin, mutta kyllä pääasiassa tämä on kuitenkin ihan rock-levy.

Uusimmasta Dead Girls Are Easy -singlestä on tehty myös upea musiikkivideo, joka sai ensi-iltansa Playboyn internet-sivuilla. Videon on ohjannut bändin hyvä kaveri ja aiemminkin heille videon ohjannut MTV-tähti Bam Margera. Kuinka bändi päätyi jälleen hänen kanssaan yhteistyöhön?

- Kyllä se oli ihan siitä, että hän on tuttu kaveri ja hänen kanssaan on hyvää jälkeä saatu ennenkin aikaiseksi. Ajateltiin sitten että mikäpä ettei, Bam messiin ja tehdään video.

No mikälaista tuota videota oli tehdä?

- Kyllähän kuvaustyö on aina odottamista ja venaamista. Itseasiassa se kuvaaminen ei kauan kestä, mutta se on latautumista ja valmistelua oikeastaan pääasiassa siihen että haetaan sitä fiilistä, että saa näkymään niinä sekunteina mitä siinä kuvassa näkyy niin että se lataus näkyy kans täysillä.

Th 69 Eyes on tänä kesänä kiertänyt ulkomailla aina Englantia ja Australiaa myöten ja levyn julkaisun jälkeen bändi lähtee jälleen tien päälle.

- Kyllä, alkuun tehdään Suomessa muutama keikka lämmittelyksi ja sen jälkeen lähdetään sitten jenkki-rundille lokakuussa. Sen jälkeen palataan Suomeen ja tehdään täällä muutama keikka ja sen jälkeen kierretään Eurooppaa. Ja siitä sitten taas eteenpäin.

Nykyään The 69 eyes on sen verran kansainvälistynyt bändi, että bändin näkeminen Suomessa alkaa olla jo harvinaista herkkua faneille. Mutta nyt asiaan on tosiaan tulossa muutos, ja bändi tullaan Suomessakin näkemään useaan otteeseen.

- Kyllä, vuoden lopussa viikonloput ainakin ollaan Suomessa keikoilla. Edellisten levyjen aikaan vähemmän kierrettiin Suomea, joten kierretään nyt sitten täälläkin se loppuvuosi ja sitten maailmankiertue jatkuu taas ensi vuoden puolella.

Nyt on aika päästää Archie69 tapaamaan fanejaan ja viettämään ennakkokuunteluiltaa muiden kanssa. Haastattelu kun tehtiin radiossa, niin tottakai annetaan mahdollisuus toivekappaleeseen. Archie halusi kuulla Sex Pistolsin Holidays In The Sun -biisin. Mutta miksi?

- Se tuli yhtäkkiä mielijohteena. Tämä Pistolsin levy (Never Mind The Bollocks) on sellanen levy mihin mä en oo koskaan kyllästynyt ja se on aika harvinaista. On muutama sellanen levy mitä kuuntelen joihin ei ikinä kyllästy ja ajattelin että Sex Pistolsia on kyllä soitettava jälleen kerran.

Lue uuden Back In Blood -levyn arvostelu täältä.

Klamydia on tauti, jota tuskin kukaan haluaa. Mutta Klamydia nimisen bändin maine ei suinkaan ole niin paha. Tämä etelä-pohjanmaalainen punk-ryhmä on jo vuosia ollut kestosuosikki suomalaisilla kesäfestareilla ja toki myös klubikeikoilla. Kun “Vaatteet pois”, “Juhannuksena” ja lukuisat muut hitit kajahtavat lavalta, kenttä täyttyy nopeasti bilettävistä ja huutavista ihmisistä. Ja kaikilla on hauskaa.

Vuosien kokemuksen perusteella Klamydian laulaja Vesku Jokinen tietää, mikä on se resepti, jolla suomalainen festariyleisö villitään.

- No aitous. Antaa palaa niin, että perslihat punottaa, niin eiköhän se siitä. Emmä ainakaan muuta reseptiä keksi. Sitte ittelle muutama jallu-täräys ja yleisölle kans. Mitä enemmän ne on kännissä, sitä paremman näköisiksi ne meitä luulee.

Tänä kesänä Klamydialla on 30 festarikeikkaa ja muutama muu tapahtuma. Nämä sedät jaksavat vuodesta toiseen nostattaa juhlijoiden tunnelmaa ja bilettää ihmisten kanssa. Mutta eikö koskaan tule sellaista hetkeä, että haluaisi esimerkiksi juhannuksen pitää vapaana?

- Me itse asiassa pidettiin yks juhannus. Täs on kuitenkin oltu periaatteessa yli 20 vuotta joka juhannus keikalla, paitsi yhtenä, kun tarkoituksellisesti päätettiin pitää yks juhannus vapaana, ja sillo oli vähä outo olo. Emmä tiiä, sillo rupes miettimään, että tälläkin hetkellä mä istuisin jossain terassilla ja nappaisin päivän ensimmäistä ja oltais menossa johonkin suuntaan. Tää on niin verissä ja veri vetää niin v****ti tielle, että ei siin oo oikeen tulkinnan varaa. Pitää vaan mennä. Jos ei mee ni tulee hulluks.

Tästä päätellen se vissiin vaan on niin, että vaikka vuodesta toiseen kuljetaan keikoilla, niin ei siihen ikinä kyllästy?

- Ei kyllästy. Tai emmä tiiä, tietysti ei pidä ikinä sanoa ei ikinä. Niinku vanha mummo tapas sanoa, että ikänän pää on hyvin lyhyt. Mut tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, ettei tähän ikinä kyllästy. Mutta joskus voi käydä niinkin. Ehkä jonain päivänä minä sanon, että avatkaa se bussin ovi, ja minä kävelen kohti auringonlaskua, enkä ikinä tuu enää takasin. Mutta ainakaan tällä hetkellä ei tunnu vielä siltä.

Helmikuussa ilmeistyi Klamydian jo ties kuinka mones pitkäsoitto, nimeltään Rujoa Taidetta. Levy kipusi hienosti suomen albumilistan ykköseksi, masentaen mm. U2 -orkesterin, joka joutui tuolloin tyytymään sijaan 2. Rujoa Taidetta levy on sitä perinteistä Klamydiaa, tarttuvista kertosäkeistä nerokkaisiin sanotuksiin. Mukaan mahtuu niin arkisista asioista kertovia biisejä, kuin hieman kantaaottavampaakin materiaalia, kuten Niilo Ahkio, jossa otetaan vahvasti kantaa poliitikoihin.

Onko Niilo Ahkio ihan täysin fiktiivinen hahmo vai kertooko se jostain oikeasta ihmisestä?

- Se on ihan fiktiivinen hahmo, mutta kertoohan se periaatteessa jokaisesta poliitikosta. Tommosia turhuuksia justiin. Kuten profeetta Pelle Miljoona aikoinaan sanoi, että niiden joilla ei oo moraalia, on helppo saada valtaa. Poliitikoissa kiteytyy tämä lause erittäin hyvin. Niilo Ahkio on tarina niistä v***n kaikista.

Klamydialla on koko kansan biisejä, mutta myös poliittisesti kantaa ottavia biisejä. Onko Klamydia enemmän hauskanpito vai poliittinen bändi?

- Sekä että, emmä tiiä. Vaikka tässä kaikennäköisiä kannanottoja tehdäänkin, niin kun tuolla bussissa istutaan, ni sieltä on kyllä politiikka kaukana. En koe olevani poliittinen bändi, enkä todellakaan poliittisesti mitenkään kauhean aktiivinen.

Tuoreimman levyn biisit on tietenkin ihmisten mielissä ja pinnalla juuri nyt, mutta varmasti keikkasettiin sisältyy paljon vanhojakin tuttuja. Minkälainen on sellainen sopiva tasapaino vanhan tutun ja uuden välillä kun Klamydia lähtee esiintymään?

- No sehän on aina fakta, että jos ihmiset maksaa lipun ja tulee kattomaan, ni ei niille soiteta semmosen levyn biisejä joka on eilen julkaistu. Kyl ihmisille soitetaan just sitä mitä ne haluaa. Nuo kaikki vanhat hitit käydään läpi ja sit tulee muutama helmi uudelta levyltä. Moni bändi tekee silleen, että kun ne on tehny uuden levyn, ne soittaa koko levyn läpi ja sit pari vanhaa, mut kyl me soitetaan ihmisille sitä mitä ne haluaa.

Vanhat hitit uppoaa kuitenkin kerta toisensa jälkeen selkeästi?

- Niin ja kyl se on mulle ainakin sellanen nautinto. Tottakai mä tykkään kattoa ihmisiä jotka tanssii ja rokkaa, sen sijaan et ne ihmettelee et mikä v***n biisi tämäkin nyt sitte on.

Klamydialla on bändinä vuosia takana jo yli 20 ja noihin vuosiin mahtuu kaikenlaista. Levyjäkin on jo iso kasa tehtynä. Aikooko Klamydia koskaan lopettaa vai vedetäänkö punkkia vanhoille pappa-päiville asti?

- No tarkotus on jos ei terveys petä. Miksei? Emmä nyt parempaakaan tekemistä keksi. Niin kauan mennään ku joku tulee meitä kattomaan.

Onko jopa jo nyt jossain siellä syvällä aivon sopukoissa suunnitteilla jotain tulevaa taas?

- No siis biisejähän nyt on vaikka heti tekis levyn. Mutta se ei oo enää nykyaikana ystävällistä ketään kohtaan, ottaen huomioon nää kaikki polttopaskat sun muut jutut, että joka vuosi julkaistaan uusi levy. Seuraava pitkäsoitto tulee vuonna 2011. Ja sit se, että ku koko ajan tulee biisejä, ni saadaan valkattua taas parhaat levyille. Tää edellinen levy, listaykkösenä ollut Rujoa Taidetta, oli sellanen levy et sen jälkeen pitää pikkasen ponnistella, että sais tehtyä vielä paremman.

Kun nyt puheeksi tuli nämä “polttopaskat sun muut jutut”, niin jatketaan hetkinen aiheesta. Nykypäivänä puhutaan paljon nettipiratismista. Mikä on Klamydian näkökulma musiikin laittomaan nettilataamiseen?

- No toi on toi nettir*****riosasto sellasta, että ampukoon lapaseen siellä ruutunsa ääressä. Mut tätä mä ihmettelen, Suomen lainsäädäntöä nimittäin, että nykyaikana ihan oikeilla varkailla on oikeus perustaa puolue. Piraattipuolue?! Miksei saman tien perusteta bensavarkaiden puoluetta tai jotain tällaista!? Huh huh. “Meillä on oikeus varastaa”, vi***u come on! Mitäs jos niiden liksasta vietäis puolet? Vois olla hymy herkässä pojilla.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on aika päästää Vesku herättelemään festarikansaa. Veskulla kuitenkin on vielä muutama elämänohje teille, hyvät ihmiset.

- Nauttikaa elämästä ja kesästä. Ja toisistanne. Ja jos ei oo sitä toista, niin nauttikaa itsestänne!