Jyväskylä Rock Festival 2010 vietettiin sateen vaarasta huolimatta pääosin poutaisessa, joskin iltaa kohti koleassa säässä. Sade kasteli festivaalivieraat vasta viimeisenä iltana Amorphiksen ja Jenni Vartiaisen keikkojen aikana. Kovimman kuuron jalkoihin jäänyt Jenni veti silti energisen ja tutun varman keikan.

Jyväskylän Laajavuoren maisemiin oli kesän viimeisiä festivaalifiiliksiä tullut hakemaan mukavasti väkeä. Pimenevistä ja kylmenevistä illoista huolimatta havaittavissa oli rentoa ja aitoa festivaalihenkeä.

Perjantaina auringon helliessä festarikansaa Marco Hietalan parta heilui vauhdikkaasti Tarotin tahdissa. Kuopion hevijyrä esiintyi varmoin ottein sen kummemmin yleisöään ylättämättä.

Lauantaina päivällä Anna Puu esiintyi – no, voisiko sanoa, että odottavissa tunnelmissa. Keikka sopi ajankohtaan varsin hyvin toimien lämmittelijänä tuleville vaihdikkaammille esiintyjille.

Illan tullen yleisöä lämmitti ja huudatti tänä kesänä paluun keikkalavoille tehnyt Raptori. Ihmiset eivät selvästikkään ole unohtaneet ysäriltä tuttuja riimittelyjä, vaan lauloivat mukana Oi beibiä ja muita tuttuja hittejä. Myös uusi Tosi tarttuva täytebiisi oli selvästikin jäänyt ihmisten päähän soimaan. Raptori osoittautuikin erääksi festivaalin mieleenpanuvimmista esiintyjistä.

Keikkojen lisäksi hurjapäisimmät festivaalivieraat pääsivät hyppäämään Benji-hyppyjä alueen yläpuolella bändien soittaessa. Jyväskylä Rockfestival tarjosi festarikansalle vielä viimeisen mahdollisuuden ottaa ilo irti kesästä – siinä mukavasti onnistuen.

Festarikesän alkupuolella järjestetyllä Sauna Open Air -festivaalilla soitti amerikkalainen rock-bändi Steel Panther. Bändi on tunnettu 80 -luvun heavy/rock -bändejä parodioivasta tyylistä ja bändi julistaa pilke silmäkulmassaan perinteistä sex, drugs and rock’n'roll asennetta. Rockkonttorin toimittajat istuivat pöydän ääreen bändin basistin Lexxi Foxxx:n ja rumpalin Stix Zadinian kanssa muutamaa tuntia ennen keikkaa. Haastattelussa jutellaan rockelämäntyylistä ja tietenkin tytöistä ja erityisesti suomalaiset naiset saavat kehuja. Haastattelussa sivutaan myös bändin tulevaa albumia, jonka tämän hetkisen nimenkin he paljastavat.

Tyypit esittelevät itsensä kohteliaasti haastattelun aluksi ja Stix kehuu Tampereen kaupunkia.

- Täytyy sanoa että teillä on erittäin upea kaupunki.

Pojat ihmettelivät kuinka Tampere lausutaan ja pienen opettelun jälkeen pojille välähtikin mieleen ensiksi Tom Perry ja sitten Tom Petty.

- Toivon että minunkin mukaani nimettäisiin kaupunki, Lexxi naurahtaa.

Jätetäänpä sitten Tom Petty sikseen ja yritetään jutella musiikista ja bändistä. Pojat selittävät omin sanoin mitä on Steel Panther. Pienen keskustelun jälkeen Lexxi saa puheenvuoron ensimmäisenä.

- Steel Panther on nimi, joka sanoo, että täältä tulee hevimetalli taas. Se on nimi jossa on eläimellisyyttä ja metallia. Kun ajattelet Steel Pantheria, ajattelet hevimetallia. Jotkut ihmiset ajattelevat että hevimetalli on paljolti erilaista kuin se oli 80 -luvulla. Ihmiset sanovat että Slayer on hevimetallia, ja kyllähän se onkin, mutta se on erilaista kuin meidän hevimetalli.

Myös Stix haluaa tuoda esille oman näkemyksensä.

- Olen sitä mieltä, että kaikki mitä Lexxi sanoi, on totta. Mutta haluaisin lisätä, että Steel Panther on kaikkea tuota ja paljon enemmän. Steel Panther ei ole vain bändi. Steel Panther on elämäntyyli. Steel Panther on sitä, miten me elämme. Steel Panther on sitä, miten te voitte elää.

No miten sitten eletään Steel Panther -tyylillä? Stix jatkaa.

- Voit ottaa asenteen, että antaa olla, en aio herätä aamulla, en halua mennä töihin. Antaa töiden olla, lähden ulos bilettämään. Haluan bilettää ja pitää hauskaa tyttöjen kanssa. Ja kun päätät tehdä niin ja tulee tunne että voi hyvä luoja, mitä minä teen, niin laita Steel Pantherin levy soimaan ja tunnet tekeväsi oikein. Sitä on Steel Panther.

No kuinka tämä touhu herrojen osalta alkoi, vai onko tietynlainen Steel Panther -tyyli ollut aina mukana?

- Tämä on sitä miten me elämme ja näin olemme eläneet aina. Useimmat meistä on joko potkittu pois koulusta tai olemme itse lopettaneet koulun. Emme kehota tekemään niin, koska haluamme teidän lapsien menevän kouluun jotta voitte tienata tarpeeksi rahaa ostaaksenne meidän levyn ja muuta fanikamaa, kehottaa Stix.

- Ja kun olette tienanneet tarpeeksi rahaa ostaaksenne levymme, lopettakaa sitten koulu ja etsikää strippari, lisää Lexxi.

- Kyllä, kun teillä on tarpeeksi rahaa, ostakaa kaikki meidän fanituotteet, hankkikaa lippu keikalle, ostakaa meidän levy ja lopettakaa ehdottomasti koulu ja etsikää strippari, komppaa Stix pilke silmäkulmassaan.

Tässä välissä tyypit intoutuvat kehumaan toisiaan fiksuksi ja herkän hetken päätteeksi läimäyttävät kädet yhteen ja haastattelu jatkuu.

Seuraavaksi puidaan hevimetallin nykypäivän tilaa. Vieläkö hevimetalli on elossa ja potkii persuksille?

- Luulenpa, että se tosiasia että me olemme täällä, kertoo kaiken, Stix vastaa. – Me olemme täällä, koska hevimetalli on hyvissä voimissa ja potkii rajusti. Soitamme tänään samalla lavalla kuin Kiss. Jos se ei kerro sinulle, että hevimetalli on elossa ja voi hyvin, niin en tiedä mikä kertoo.

- Annappa minun kertoa sinulle jotain, keskeyttää Lexxi. – Kun minä olin lapsi, kuuntelin Kissiä, ja minusta tuntuu että tuomme tänne Tampereellekin Kissin kanssa eilisen hevimetallia ja samalla me tuomme tänne myös nykypäivän hevimetallia. Tuomme jotakin takaisin. En tarkoita, että Kiss olisi menettänyt mitään, mutta me tuomme uusia metalli -kappaleita Tampereelle tänään. Ja olemme mielestäni tehneet onnistunutta työtä ja olemme erittäin onnekkaita ja kiitämme kaikkia tuesta.

Stix ryhtyy kaivamaan laukkuaan ja kertoo, että hänellä on meille yllätys. Hän vetää laukustaan kamerakännykän ja kertoo, että aikoo videokuvata meitä tekemässä haastattelua. Esittelemme itsemme videolle ja haastattelu jatkuu kameran edessä.

Kun katselee bändin albumin Feel The Steel:n biisilistaa, tulee mieleen ajatus, että mistä ideat biiseihin ovat lähtöisin. Onko kyseessä tosielämän juttuja vai fiktiivisiä tarinoita?

- Useimmat niistä ovat tosia, kommentoi Stix kuin apteekin hyllyltä. – Kappaleet ovat saaneet inspiraationsa oikeista tapahtumista. Kuten aasialaisista prostituoiduista, todella lihavista tytöistä, oikeista strippareista jne. Mutta kun ajattelet esimerkiksi Eyes of a Panther -nimistä laulua, niin eihän kenelläkään oikeasti ole pantterin silmiä…

Tästä Lexxi innostuu ja hehkuttaa nähneensä musiikkivideon, jossa miehellä oli pantterin silmät ja Stix valistaa häntä, että kyseessähän on tietysti erikoisefekti. Pienen hiljaisuuden ja epäuskoisen tuijottelun jälkeen haastattelu jatkuu ja Stix jatkaa siitä mihin jäi.

- Useimmat laulumme siis kertovat tosielämästä ja aidoista kokemuksista.

Puhe siirtyy naisiin ja tämä aihe ilmiselvästi miellyttää tyyppejä.

- En usko, että maailmassa on mitään mistä pitäisin enemmän kuin naisista… Paitsi eräs päihdyttävä aine.

Lexie lisää, että heidän uusi albuminsa on bilelevy ja kun saa naisia ja päihteitä, se on mahtavaa. Pojat keskustelevat jonkin aikaa keskenään päihteistä ja niiden vaikutuksista sänkypuuhiin, kunnes Stix jatkaa.

- Parhaat asiat, mitä voit saada syntymäpäivälahjaksi on tyttöjä, viagraa ja Steel Pantherin levy.

Suomalaiset naiset saavat tyypeiltä vilpittömät kehut. Kuulemma Los Angelesistakaan ei löydy vertaisia, vaikka pojat ovat aina kuvitelleet että heillä on seksikkäimmät tytöt.

- Kävin kävelyllä tänä aamuna ja huomasin, että täällä on erittäin kauniita naisia. Olemme Los Angelesista ja kuvittelemme että meillä on kuumimmat tytöt, mutta emmehän voi tietää sitä, koska emme matkustele tarpeeksi. Mutta voin kertoa, että täällä on kauniita naisia, Lexxi hehkuttaa.

Stix puolestaan kertoo olleensa hotellihuoneessaan koko ajan, eikä näin ollen ole ehtinyt katselemaan tyttöjä.

- Stix, voit olla ihan vapaasti huoneessasi. Sinun täytyy vain avata ikkuna ja katsoa ulos. Ei tarvitse mennä ulos jos sulla on krapula, ohjeistaa Lexxi ja Stix lupaakin tiirailla ikkunastaan Tampereen kaduille kun pääsee takaisin huoneeseensa.

Mutta mitäs bändillä on suunnitelmissa tulevaisuuden varalle?

- Olemme keskellä Steel Panther -myrskyä, kaikenlaista on menossa, aloittaa Stix. – Kun menemme kotiin, kierrämme Yhdysvalloissa ja työskentelemme seuraavan albumin parissa. Olemme nimenneet albumin… Hmm, en tiedä pitäisikö kertoa teille. Haluatteko saada hyvän skuupin? Stix tiedustelee ja pyytää meitä arvaamaan bändin seuraavan albumin nimen. Arvaukset eivät ihan kohdalleen osuneet, jolloin hän paljastaa albumin alustavan nimen.

- Olemme nimenneet sen alustavasti nimellä Sloppy Seconds. Kuvasimme myös pilottijakson Comedy Centralille ja pian tiedämme, saammeko oman televisiosarjan.

Keskustelu keskeytyy hetkeksi kun Lexxi huomaa Steel Pantherin t-paitoihin pukeutuneita ihmisiä hotellin aulassa. He miettivät pitäisikö heitä pyytää pöytään. Haastattelu kuitenkin jatkuu samalla porukalla.

Nyt kun tuli puheeksi televisio, niin otetaan aiheeksi musiikkivideot. Onko musiikkivideot kuinka tärkeä osa musiikkia? Stixillä on vastaus kysymykseen.

- Minun mielestäni musiikkivideot ovat tärkeitä useimmille bändeille. Meidän kaltaiselle bändille ne ovat tarpeellisia, jotta ihmiset näkevät kuinka hyvältä näytämme. Ulkonäkömme ja tyylimme takia videot kulkevat käsikkäin musiikin kanssa. Voit kuunnella kappaleitamme ja ne rokkaavat, mutta kun näet meidät soittamassa samoja kappaleita, ne rokkaavat kovemmin.

Lexxi on huolissaan siitä, että 80 -luvulla musiikkivideoilla oli paljon seksikkäitä tyttöjä, kun taas nykyään videoilla on pääosin vain äijiä.

- Me tuomme lisää seksikkäitä tyttöjä videoille, hän lupaa.

Bändi tekee musiikkivideot ajatuksella ja tunteella.

- Kun teemme videoa, se on on tarkasti suunniteltu. Myös näyttelijät valitaan tarkasti. Oletteko nähnyt Fat Girl -videon? Tiedättekö siinä olevan ison tytön? Hänet oli todella vaikea löytää, kertoo Stix.

No miten vaikea musiikkivideolle yleensä on löytää sopivia tyttöjä?

- Mitä suositumpia olemme, sitä helpompaa se on. Se on juuri niin kuin voitte kuvitella; tytöt kuulevat, että Steel Panther tekee videoa ja PAM!, ovella on jono tyttöjä. Se on aika siistiä. En voi valehdella, se on mielestäni helkkarin hienoa.

No se on helppo uskoa. Haastattelun lopuksi pojat lähettävät terveisiä bändin suomalaisille faneille. Kuuntele terveiset tästä:

Jyväskyläläinen Sampo-Ilmari Tuhkalehto on bändinsä kanssa mukana syksyllä käynnistyvällä Music Against Drugs -kiertueella. Myös uusi albumi valmistuu pikkuhiljaa.

Bändillä on riittänyt kesällä keikkoja ja Sampo-Ilmari onkin asiaan tyytyväinen.

- Joo tää on tosi makeeta. Tässä rokkitouhussa se biisien tekeminen on ehkä se ainoa sellanen taiteiluhetki. Keikat on ehkä enemmän sitä, että pääsee pitään hauskaa ja tapaamaan kuuntelijoita. Ainut raskas hetki on oikeastaan se kun vääntää niitä biisejä ja studiossa voi olla välillä vähä rankkaa, mutta keikkojen tekeminen on iha älyttömän hauskaa, koska sitten taas pääsee tapaamaan niitä ihmisiä, joille se musiikki merkitsee ja siitä saa ihan älyttömästi energiaa. Se on parasta tässä hommassa, eli keikkojen tekeminen.

Tuhkalehto on myös tiiviisti mukana Music Against Drugs -tapahtumissa ja sen myötä on luvassa myös kiertuetta ensi talvena.

- Kyllä, meillä on ihan tällanen Music Against Drugs -yhdistys ja meillä on siinä yhteistyökumppanina Youth Against Drugs, jolla on 20 vuoden historia nuorten päihdetyöstä. Keväällä pidimme tarkotuksella vähän taukoa, mutta Vaasan kaupunki ehdottomasti toivoi että sais koulujen viimeiselle viikolle Music Against Drugs -viikon ja sitte Music Against Drugs -tapahtuman päättäjäispäivälle. Varsinainen Music Against Drugs -kiertue sijoittuu kuitenkin ensi talveen ja käynnistyy syksyllä.

Music Against Drugs -kiertueella ollaan tärkeällä asialla näyttämässä esimerkkiä nuorille.

- Mun mielestä tärkeintä on tavallaan se, että näytetään, että voi olla tosi hauskaa ilman mitään päihteitä. On paljon nuoria, jotka ei oo tavallaan saanu sellasta mahdollisuutta, että kaikki kaverit oiskin jonain perjantaina oikeasti selvinpäin. Me annetaan se esimerkki, että on mahdollista pitää hauskaa ilman päihteitä. Sit me pyritään kyllä varomaan kaikenlaista paasaamista, koska paasaaminen yleensä kääntyy itteänsä vastaan, eikä sillä saavuteta sitä haluttua tulosta. Tärkeintä on että jengillä on rento meininki.

Keväällä bändiltä ilmestyi uusi single Routaa Raajoissa. Uusia singlelohkaisuja ja myös kokopitkää albumiakin on luvassa tulevaisuudessa.

- Tää oli ensimmäinen sinkkulohkaisu ja me äänitetään nyt tää kakkoslevy tällasissa sessioissa, eli ensimmäinen sessio on nyt ollut ja todennäköisesti kaikista sessioista tulee sit aina uus sinkku. Jokaisessa sessiossa tallennetaan vähä useampi määrä biisejä ja niistä sit yks lohkastaan sinkkuna. Ensimmäinen sessio tuotti tämän Routaa Raajoissa -sinkun.

Minkätyylistä levyä ja musiikkia Tuhkalehdolta on lupa odottaa tulevaisuudessa?

- Jos vertaa ensimmäisen levyn biiseihin, niin Routaa Raajoissa -biisissäkin ollaan selvästi menty musiikillisesti sellaseen yksinkertaisempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Ollaan jätetty ehkä vähän sellasia musiikillisia koruiluja hiukan pois ja mennään suorempaan ja tavallaan rouhivammin. Tos just poikien kans puhuttiin, että me soitettiin livenäkin tätä Routaa Raajoissa -biisiä ja yhtä toista biisiä, mitä ei vielä olla julkastu, ja me huomattiin että ne on tavallaan tosi tehokkaita ja rytiseviä. Juteltiin et täytyy kyl levylle tehä vähän muutakin, ei sen saa toisaalta olla liian yksipuolinen. Täytyy joku nättikin biisi yrittää tehä joukkoon, Sampo-Ilmari naureskelee.

Sampo-Ilmari kertoi haastattelussa myös siitä, mistä Tuhkalenhto -bändin kipinä sai alkunsa. Kuuntele tarina tästä:

Listietoa bändistä:
http://www.tuhkalehto.com

Kun Ikuisen Vaivan Charmi -levyn laittoi ensimmäistä kertaa soittimeen, tuli mieleen Kotiteollisuus. Joskin musiikki vaikutti hieman monipuolisemmalta ja jopa melodisemmalta verrattuna Kotiteollisuuden samaa kaavaa toistavaan rytkeeseen.

Vaikka bändistä tulikin ensireaktiona mieleen Kotiteollisuus, niin mistään heikosta kopiosta ei ole kyse. Pojat soittavat raskasta rockia ammattimaisella otteella ja sanoituksissa on sanomaa. Musiikki kuulostaa tuoreelta, vaikkakin tuontanto-puolella olisi hiukan skarppaamisen varaa. Mutta nämä asiat varmasti kehittyvät ajan myötä.

Ikuinen Vaiva on bändi, jota ei pidä jättää huomiotta. Enkä usko, että se jääkään. Charmi oli kesäkuun 2010 myydyin Firebox Oy:n jakelemista albumeista, eli levy on päätynyt jo useampaakin levysoittimeen. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, miten pitkälle ja korkealle bändin rahkeet riittävät. Potentiaalia ja asennetta ainakin löytyy.

Lisätietoa bändistä:
http://www.ikuinenvaiva.com
http://www.myspace.com/ikuinenvaiva

Remember Who You Are tuskin tuottaa pettymystä bändin faneille. Soundi on vanhaa tuttua Kornia, josta ei voi erehtyä. Laulaja Jonathan Davisin riipivä ja oikeissa paikoissa epätoivoiselta kuulostava ääni välittää biisien sanoman suoraan alitajuntaan ja bändin soitanta on tutun rosoista mutta varmaa.

Bändin paluu juurilleen onnistuu tämän levyn myötä mainiosti. Vaikka levyllä onkin onnistuneesti tuotu takaisin Kornin ensimmäisten levyjen aikainen soundi, se kuulostaa silti raikkaalta ja nykyaikaiselta.

Remember Who You Are on Kornin ensimmäinen Roadrunner Recordsin kautta julkaistu levy ja se julkaistaan 13.7.2010. Levyn voi kuunnella ennakkoon kokonaisuudessaan täältä.

Provinssirockin lavoilla nähtiin tänä vuonna värikäs kirjo artisteja sekä kotimaasta että ulkomailta. Perjantaina kovaa menoa katsojille tarjosivat mm. Pendulum ja Jello Biafra and the Guantanamo School of Medicine. Dead Kennedys -yhtyeestä aikanaan tunnetuksi tullut Jello näytti, että saa ja osaa vanhakin punkkari rokata. Ja nähtiinhän lavalla myös Eläkeläiset ja Lauri Tähkä & Elonkerjuukin. Perjantai-illan päätti 30 Seconds To Mars.

Lauantaina sateesta märkää Provinssikansaa lämmittivät Petri Nygård ja Cybress Hill. Rokimpaa menoa tarjosivat mm. Atreyu, joka nähtiin ensimmäistä kertaa suomessa, sekä kotimainen Reckless Love.

Viimeisenä päivänä rokattiin poutaisessa ja osittain aurinkoisessakin säässä. Sunnuntain aloitti Kari Tapio, joka pokkasi Provinssissa itselleen kultalevyn. Sunnuntain, ja samalla koko festarin, päätti Rammsteinin huikea tulenkatkuinen esiintyminen Provinssirockin päälavalla.

Rammsteinin esityksen massiivisuudesta kertoo mm. se, että bändi tarvitsi kaiken sähkön alueelta, josta syystä Jenni Vartiaiselta jäi encore tekemättä. Keikan aikana eturivissä seisoneet saivat varmasti ylimääräisen rusketuksen liekkien kuumuudessa. Parhaimmillaan lähes koko ulkomailta Rammsteinia varten hankittu päälava oli liekeissä keikan aikana, sekä musiikillisesti että kirjaimellisesti. Ja taisihan siellä pari tyyppiäkin liekehtiä.

Provinssirockissa oli tänä vuonna ns. vihreä teema, eli luontoystävällisyyteen oli panostettu entistä enemmän. Mm. muovihaarukoita ei festivaaleilla näkynyt, vaan ruoat syötiin puisilla haarukoilla. Tänä vuonna alueelle ei myöskään saanut tuoda mitään omia juomia, ei pulloissa eikä tuopeissa. Provinssirockille myönnettiinkin Green’n'Clean ympäristösertifikaatti panostuksista ympäristöasioihin.

“Tapahtuma onnistui erinomaisesti haastavista olosuhteista huolimatta”, summaa viikonloppua Selmun toiminnanjohtaja Harri Pihlajamäki Provinssirockin tiedotteessa.

Seuraavan kerran Provinssirock järjestetään Seinäjoella ensi kesänä.

Laulusolisti Brian James asuu nykyään Suomessa ja omien sanojensa mukaan nauttii vuodenaikojen vaihtelusta. Mutta miten hän päätyi Suomeen ja Naked Idolin laulusolistiksi?

- Tulin Kanadasta Suomeen työn perässä ja kuten tarina yleensä menee, alunperin tyttö toi minut tänne. Tapasin muutamia hyviä kavereita ja teimme musiikkia. Muutama tyyppi oli perustamassa bändiä ja he etsivät kansainvälisen kuuloista laulajaa, eli jotakuta jonka äidinkieli on englanti. Vietimme muutamia jammailutuokioita ja yksi asia johti toiseen ja nyt ollaan jo noin kolmen vuoden ajan kirjoitettu kappaleita yhdessä ja “My Weakness” on meidän ensimmäinen esittely suurelle yleisölle.

Debyyttisingle My Weakness soi suomalaisilla radioasemilla ja bändin Myspace -sivuilla oli haastattelun aikaan jo yli puoli miljoona kävijää. Eli asiat ovat hyvällä mallilla?

- Se on ollut todellinen yllätys ja olemme kaikki vielä hiukan shokissa. Kaikki on tapahtunut todella nopeasti. Meitä soitetaan kaikkialla, teemme haastatteluja ja meidän Myspace -sivuilla taitaa olla viimeisen vuorokauden vieraillut ainakin 20000 uutta kävijää. Nämä ovat erittäin jännittäviä aikoja meille.

Naked Idol ei aio tietenkään jäädä vain yhden biisin bändiksi vaan he suunnittelevat jo toisen singlen ja kokonaisen albumin julkaisua.

- Meillä on paljon materiaalia mitä on syntynyt viimeisien vuosien aikana ja aiomme julkaista pian My Weakness:n perään uuden singlen. Koko albumin materiaali on periaatteessa jo valmiina; kaikki laulut on kirjoitettu ja olemme miksaamassa levyä parhaillaan. Levyn myötä lähdemme myös kiertueelle.

Aikooko bändi kiertää Suomen lisäksi myös muualla, esimerkiksi Kanadassa?

- Kanadassa varmasti, mutta luulen että aloitamme täältä kotikentältä, eli Suomesta. Meidän ensisijaiset fanimme ovat täällä ja olemmehan kuitenkin suomalainen bändi vaikka meillä onkin kanadalainen laulaja. Joten varmasti aloitamme täältä Suomesta ja katsotaan mitä sen jälkeen tapahtuu. Todennäköisesti ensin Eurooppaan ennen Pohjois-Amerikkaa.

Naked Idol kuulostaa erittäin kansainväliseltä bändiltä, joten varmasti myös ulkomaisten musiikkimarkkinoiden valloitus on suunnitelmissa.

- No luulen että se oli perustajajäsenten ajatuksena kun löysivät minut laulajaksi. He halusivat kansainväliseltä kuulostavan laulajan. Vaikka Suomessa on paljon hyviä bändejä, niin valitettavasti etenkin Pohjois-Amerikan yleisö on erittäin herkkää vieraalle aksentille. Vaikka on hyvää musiikkia, hyviä kappaleita ja hyviä tarinoita niin he ovat erittäin kriittisiä jos laulaja laulaa erilaisella aksentilla. Sen ei saisi olla niin, mutta niin se vain on. Se on yksi syy, miksi asiat saattavat olla helpompia minun ollessa laulajana.

Haastattelussa Brian James kertoi myös tarinaa My Weakness -kappaleen taustalta ja bändin nimen alkuperästä, sekä kuvaili bändin musiikillista tyyliä. Brian myös kertoi oman mielipiteensä television musiikki-formaateista kuten Idols ja X-factor. Kuuntele lisää tästä:

Levyltä löytyy pari likaista rock-tykitystä, kuten sinkkuna julkaistu Skinny Little Bitch, joka jää väkisinkin soimaan päähän. Kokonaisuutena Nobody’s Daughter on akustinen ja liitelevä. Kappaleet ovat hienoa tunnelmointia ja helppoa kuunneltavaa.

Courtney Loven käheä ja asennetta huokuva ääni hakee vertaistaan. Ja vaikka aina ei laulu ihan sävelkulussa menekään ja ääni särkee, niin se ei haittaa. Laulussa on tunnetta mukana ja se kuulostaa siltä että se tulee suoraan sydämestä.

Courtney Love on ehdottomasti yksi parhaista naisrokkareista ja hienoa on se, että hän pystyy vielä 2010 -luvullakin tekemään kokonaisen levyn, joka kuulostaa hyvältä.

Apocalyptican uusi albumi 7^th Symphony julkaistaan näillä näkymin touko-kesäkuun vaihteessa. Albumin teossa on ollut mukana Toolin ja Queens Of The Stone Agen kanssa työskennellyt Joe Barresi sekä tuottaja Howard Benson.

Edellisen levyn tapaan myös tulevalla pitkäsoitolla kuullaan vierailevia laulajia. Apocalyptican Eicca Toppinen ei vielä uskalla paljastaa kaikkia kortteja, mutta jotain pientä vinkkiä hän kuitenkin antaa tulevasta.

”Viimeinen biisi on miksauksessa ja erittäin mielenkiintoinen levy on tulossa. Jonkun verran vierailijoita tulee olemaan; neljään biisiin on tulossa lauluvierailuja ja Dave Lombardo Slayeristä soittelee yhdessä biisissä rumpuja. Amerikkalaisvetoisesti mennään laulajilla ja hyviä rock-laulajia on tarjolla, on nais- ja miesääntä ja lisäksi on yksi ranskalainen raskaamman sarjan metallilaulaja mukana.”

Musiikillisesti tulevalla levyllä mennään hiukan eri linjoilla kuin aiemmin. Tällä kertaa muutkin bändin tyypit Eican lisäksi ovat olleet enemmän mukana biisien teossa. Mitä tulevalta levyltä voidaan sitten musiikillisesti odottaa? Kuuntele mitä Eicca kertoo tulevasta levystä:

“Vielä on paljon työtä tekemättä, mutta bändin osuus on päätöksessä”, toteaa Kevin omilla nettisivuillaan. Eli albumi on tällä hetkellä viimeistelyä vaille valmis ja kaikesta päätellen sitä voidaan odottaa kauppoihin tämän vuoden puolella.

Iron Maiden on yksi tulevan kesän Sonisphere -festivaalin esiintyjistä. Sonisphere järjestetään Porin Kirjurinluodossa nyt toista kertaa.